13.9.2011

Homoudesta ei voi eikä tarvitse "eheytyä"


Nokia Mission ex-johtaja Markku Koiviston homostelu on antanut valtavasti mediatilaa liikkeen huru-uskonnollisille käsityksille seksuaalisuudesta. Monissa jutuissa on toisteltu liikkeen johdon näkemyksiä siitä, miten Koivisto saa anteeksi hairahduksensa, jos hän pyrkii aidosti parantumaan ja eheytymään homoudestaan.

Mediahumun keskellä on hyvä muistaa, että homoseksuaalisuus ei ole sairaus! Siitä ei tarvitse eheytyä eikä parantua. 

Tieteellinen tutkimus seksuaalisuudesta on osoittanut, että seksuaalinen suuntautuminen on pysyvä ominaisuus. Siitä ei siis edes voi eheytyä. Homoseksuaalisuus ei ole pelkkä elämäntapavalinta, eikä se muutu rukoilemalla tai itsensä kieltämisellä. Nokia Mission käsitykset seksuaalisuudesta perustuvat dogmaattiseen uskonnolliseen fundamentalismiin, eikä niillä ole mitään tekemistä reaalitodellisuuden kanssa.

Markku Koivisto on itse yksi oman fundamentalistisen ajattelunsa uhreista. Toivokaamme, että hän eheytyy joskus epäinhimillisistä ja julmista käsityksistään.

9.9.2011

Seksityöhön liittyviä ongelmia ei ratkaista kielloilla


Poliisi ja lupaviranomaiset ovat jälleen puuttumassa Helsingin ravintoloissa ja kaduilla tapahtuvaan seksin myymiseen. Pitkään jatkuneeseen toimintaan puututaan aina puuskissa silloin, kun joku närkästyy asiasta riittävän paljon. Valitettavasti pitkäjänteinen ja rationaalinen linjanveto puuttuu seksityökeskustelusta lähes kokonaan.

Tämänkertainen ryhtiliike on suunnattu seksin myyjiä vastaan. Viranomaisten lausunnoissa ja lehtikirjoituksissa asia esitetään ikään kuin kyseessä olisi tuholaisongelma, joka tulee saada kuriin. Sen sijaan seksin myyjien perusoikeudet tai turvallisuus eivät vaikuta olevan tärkeitä, vaikka Suomen sitoutuminen ihmisoikeuksien edistämiseen niin vaatiikin.


Kun puhutaan kovasanaisesti seksin myynnin laittomuudesta ravintoloissa, on hyvä muistaa, että kyseessä on varsin keinotekoinen rikos. Ongelma syntyi, kun seksin myynti kiellettiin kaikilla julkisilla paikoilla. Nyt kun puuska laittomuuksien kitkemiseksi on käynnistynyt, asetelmaa pidetään niin itsestään selvänä, että muut ratkaisuvaihtoehdot unohtuvat.


Seksin myyminen on ongelma viranomaisille lähinnä kahdesta syystä: 1) siihen voi liittyä turvallisuus- ja terveysriskejä, ja 2) se herättää närkästystä. Ensimmäinen on rationaalinen huolenaihe, johon pitää puuttua parhailla mahdollisilla keinoilla. Toinen sen sijaan on tunnereaktio, joka kumpuaa useimmiten moralistisista ja perustelemattomista asenteista.

Seksityötä koskeva seksuaalipoliittinen keskustelu on usein heikkotasoista juuri moralististen näkemysten takia. Jos seksityötä pidetään likaisena, inhottavana tai säädyttömänä, ajatellaan usein, että se pitää kitkeä juurineen pois. Tällöin unohtuu se, että varsinaiset ongelmat eivät johdu seksin myymisestä sinänsä, vaan seksin myyjien heikosta yhteiskunnallisesta asemasta ja leimaantumisesta – juuri sellaisista asenteista, joita seksityön kiivaimmat vastustajat edustavat.

Moralismi estää tehokkaiden ratkaisumallien hyödyntämisen seksityöntekijöiden ja heidän asiakkaidensa turvallisuuden ja terveyden edistämiseksi. Malliesimerkki tästä ongelmasta on nykyinen parituslaki (RL 20.luku 9§) ja sen tiukka tulkinta. Laissa määritellään kiellettäväksi toimia, jotka ovat millä tahansa muulla alalla aivan tavallisia. Yhteystietojen välittämisen tai tilojen vuokraamisen kriminalisoimiselle ei ole pitäviä eettisiä perusteita.

Nykyinen parituslaki puuttuu muodollisuuksiin tai jo muualla laissa kiellettyihin asioihin kuten pakottamiseen ja väkivallan käyttöön. Lain ei pitäisi tehdä asiallisesti toimivasta seksipalvelujen myyjästä tai edes hänen agentistaan rikollista, vaan puuttua kohdennetusti todellisiin eettisiin ongelmiin, kuten kaikenlaiseen riistoon ja kaltoinkohteluun. Toimitilojen vuokraaminen ei sellaista ole.

Pelkälle kieltämiselle perustuva ajattelu on ongelmien lakaisemista maton alle. Jos sen sijaan asiaa lähdetään tarkastelemaan rationaalisesti, seksityö pitäisi yhteiskunnassa pyrkiä organisoimaan siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän ongelmia kenellekään. Ensimmäinen askel on seksityön kokonaisvaltainen dekriminalisointi. Sen lisäksi pitäisi tuottaa kohdennettuja palveluja ja sääntelytoimia ongelmien ratkaisemiseksi ja haittojen vähentämiseksi.

Saksassa seksityöntekijät maksavat veroja ja ovat oikeutettuja työttömyysturvaan, eläkkeeseen ja muihin sosiaalietuuksiin. Myös bordellin pitäminen on sallittua. Kun seksityölle annetaan asema yhteiskunnassa, vähennetään samalla leimautumista ja mahdollistetaan yhteiskunnan palvelujen täysimääräinen käyttäminen.

Uudessa-Seelannissa seksityö dekriminalisoitiin vuonna 2003. Uudistus on tuottanut hyviä tuloksia: sekä seksityöntekijät että asiakkaat ovat raportoineet turvallisuus- ja terveystilanteen kohentuneen. Uudistuksen vastustajien pelot seksin myynnin määrän räjähdysmäisestä kasvusta eivät ole toteutuneet lainkaan.

Myös seksin myynnin aiheuttamiin häiriöihin voidaan puuttua tehokkailla keinoilla, jos yksisilmäisestä kieltämisajattelusta luovutaan. Muutamissa yksittäisissä ravintoloissa tapahtuvaan seksin myymiseen puuttuminen on täysin nurinkurinen keino, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee niitä. Ravintola on rajattu tila, jossa myyjät ja asiakkaat löytävät toisensa aiheuttaen mahdollisimman vähän häiriötä sivullisille. Lisäksi ravintoloissa henkilökunta huolehtii järjestyksen pidosta.

Kun ravintoloiden toimintaan puututaan, siirtyy seksin myyminen jonnekin muualle. Kadulle päätyminen on huono vaihtoehto kaikille osapuolille. Tämä asetelma osoittaa, että esitetyt toimenpiteet seksin myymisen kitkemiseksi ovat tehottomia ja epärationaalisia. Niiden sijaan pitäisi pohtia, mikä olisi paras mahdollinen muoto ja paikka seksin myynnille kaikkien osapuolten kannalta.

Seksityökeskustelussa olisi aika siirtyä moralismista harkittuun seksuaalipolitiikan tekemiseen. Ensimmäisillä sijoilla pitäisi olla seksityöntekijöiden ja heidän asiakkaidensa terveyden ja turvallisuuden edistäminen, yhteiskunnan palveluiden tarjoaminen tehostetusti ilman leimaamista sekä kaikenlaisen riiston ja häiriökäyttäytymisen vähentäminen. Näihin tavoitteisiin voidaan yltää ainoastaan avoimella ja rationaalisella keskustelusta siitä, miten seksityön tekeminen pitäisi yhteiskunnassamme organisoida. 

4.9.2011

Maailman seksuaaliterveyspäivä 4.9.


Maailman seksuaaliterveyspäivän kunniaksi
Suomen seksologinen seura julkaisi alla olevan kannanoton.

***

Seksuaalisuus on myös nuoren oikeus

Juuri julkaistussa tutkimuksessa haastateltiin 135 tv-ohjelmien tuottajaa 65 maasta. Tutkimus osoitti, että vain Pohjoismaissa ja Hollannissa tuotetaan lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmia, joissa voidaan käsitellä seksuaaliaiheita melko rennossa ja hyväksyvässä hengessä.

Nuorille katsojille näissä maissa tarkoitettuihin kasvatuksellisiin ohjelmiin voi sisältyä alastomuutta, eroottisuutta, seksuaalista huumoria ja melko vapaata puhetta seksistä ja ruumiin erilaisista toiminnoista. Vastaavia ohjelmia ei voida tuottaa edes Yhdysvalloissa tai muissa länsimaissa; ja vielä vähemmän kolmannen maailman maissa.

Syyskuun neljäntenä juhlitaan Maailman seksuaaliterveyden päivää. Tänä vuonna fokuksessa ovat nuorten seksuaalisuuteen liittyvät näkökulmat. Valitulla teemalla tahdotaan nostaa nuorten oikeutta omanlaiseen seksuaalisuuteensa sekä myönteiseen ja kehitystä tukeviin tietoihin ja taitoihin ympäri maailman.

Seksuaalisuus on jokaisessa oleva elinikäinen ominaisuus. Kohti aikuisuutta kulkeva nuori luo käsitystä itsestään, sukupuolestaan sekä seksuaalisuudestaan, jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Riittävä tuki, suojelevat rajat ja turva aikuiselta, asiatieto ja kosketuksen lämpö ovat merkittäviä arvoja seksuaalikehityksen matkalla. Seksuaalisuudesta tulisi puhua avoimesti nähden seksuaalisuus ja seksi ihmiselämän terveellisenä ja positiivisena voimavarana.

Maailman seksuaaliterveyden päivä muistuttaa vastuusta, joka aikuisella seksuaalikasvattajana on. Siksi aikuisen on hyvä pysähtyä pohtimaan omia käsityksiään seksuaalisuudesta. Ne välittävät arvoja siitä, millaisena aikuinen maailman näkee ja millaista ihmisyyttä hän kasvatuksessaan eteenpäin kuljettaa. Seksuaalikasvatuksen tulisi avata ja mahdollistaa tilaa nuoren omille erilaisille vaihtoehdoille, jotka mahdollistavat aktiivisen toiminnan. Kasvatuksen tulisi lähteä liikkeelle kasvajien todellisuudesta – huomioiden millaista arkea nuoret tänä päivänä elävät.

Nuoren seksuaalinen kehitys on intensiivistä ja tunteiden täyttämää. On tärkeää puhua nuorta ympäröivän maailman oletuksista, suorituspaineista ja mielikuvista, joista moni nuori on kehityksensä keskellä hämmentynyt ja epävarma. Yhtä lailla on olennaista nostaa esille seksuaalisuuden luvallisuutta ja iloa. Seksuaalisuudenkin saralla koko kylä kasvattaa.

Nuori kaipaa ennen kaikkea lupaa seksuaalisuuteen, seksuaalisuuden suomaan iloon ja moninaisiin tunteisiin. Lupaa omannäköiseen ja -tuntuiseen kokemukseen, nautinnon tavoittelemiseen ja hyvinvoinnin tukemiseen kaikissa elämänvaiheissa. Seksuaalinen kehitys tapahtuu askel kerrallaan. Se tulee saada kulkea omaa tahtoa ja tarpeita kuunnellen, ei ulkopuolisiin paineisiin vastaten.

Kehittyvä lapsi ja nuori ei saa jäädä seksuaalisuutensa kanssa yksin. Seksuaalisuuteen tai sen toteuttamiseen ei ole yhtä oikeaa sääntöä ja ohjetta. Tärkeintä on löytää perille omaan itseensä ja ainutlaatuisuuteensa seksuaalisuudessaan.

Maaret Kallio Puheenjohtaja
Osmo Kontula Varapuheenjohtaja
Suomen Seksologinen Seura

2.9.2011

Eheytystä Nokian malliin


Jos homoseksuaaliset halut ahdistavat, niin Nokia Missio tarjoaa takuulla toimivaa eheytystä!


Intiimi eheytysistunto hengellisen ohjaajan kanssa menee seuraavasti: homoseksuaalisista haluista kärsivä uskova saa istunnossa ohjaajalta sen verran rankkaa homoseksiä, että homostelupaineet purkautuvat.

Näin uskova jaksaa taas elää viikon onnellisessa kristillisessä avioliitossaan! Kun paineet taas kasvavat, on uuden eheytystuokion aika.

Kaikki ovat tyytyväisiä! Happy happy joy joy!