18.8.2016

Sanni, laulavat lapset ja latentti pedofilia

"Jos haluut testaa mua yhen kerran vaan, mulla on mesta mihin mennä."

Lapsen suusta kuultuna lause herättää ymmärrettävästi ristiriitaisia tunteita. Kyse on Sannin musiikkivideosta aiheutuneesta hässäkästä. Videolla laulajan fanit esittävät Vahinko-kappaletta videokollaaseissa. Osa faneista on lapsia, mikä on herättänyt joissakin aikuisissa tuohtumusta.

Lienee selvää, että musiikkivideon tuottajille sattui asiassa moka. Video vedettiin pois ihan perustellusti, koska se ei vastannut tarkoitustaan. Ihmettelen tosin, miten tällaista asetelmaa ei huomattu siinä vaiheessa, kun video oli leikkauspöydällä ja esikatselussa.

Maija Vilkkumaa arvosteli videon poisvetoa rajusti ja väitti, että kyseessä on keski-ikäisten miesten tuottama pedofiliapaniikki, jonka vuoksi video ja koko biisi vedettiin lokaan. Maija on osittain oikeassa, sillä taustalla ovat selvästi pedofiliaan ja seksuaalisiin rajanvetoihin liittyvät myytit, mutta eivät naisetkaan niille immuuneja ole. Tuohtumus ei katso sukupuolirajoja.

Silmittömän tuohtumuksen tai hämmennyksen taustalla piileskelee ilmiö nimeltään latentti pedofilia, eli tukahdutettu alle murrosikäisiin ihmisiin kohdistuva seksuaalinen mielenkiinto, jota ihmiset pyrkivät torjumaan kieltämisellä, vihalla ja rakentamalla keinotekoisia raja-aitoja omalle seksuaalisuudelleen. Kun jokin eteen tuleva ilmiö vihjaa tai haastaa nämä puolustuskeinot, on seurauksena voimakkaita reaktioita, jotka eivät ole täysin rationaalisesti selitettävissä.

Ilmiö on sama kuin latenttiin homoseksuaalisuuteen kytkeytyvä homokammo tai -viha. Kun ihminen torjuu vimmalla jotakin piirrettä itsessään, saattaa yllättävä, tähän jännitteeseen sopivasti osuva ärsyke aiheuttaa kohtuuttoman, järjen sumentavan reaktion.

Oikeasti latenttia pedofiliaa tai homoseksuaalisuutta ei ole olemassa. Nämä ilmiöt syntyvät myytistä, joka uskottelee seksuaalisten taipumusten olevan selkeitä ja jyrkkärajaisia. Niiden avulla pyritään suojelemaan mielikuvaa omasta seksuaalisuudesta tiukasti kulttuuriseen lokeroon istuvana heteroseksuaalisuutena tai ei-pedofiilisuutena.

Tosiasiassa seksuaalisuus on jatkumoita ja erilaisten ärsykkeiden ja ominaisuuksien virtoja, joilla ei ole niin jyrkkiä rajoja ja lokeroita kuin kulttuurimme pyrkivät tuottamaan. Suuri osa seksuaalisesta kiinnostuksesta kohdistuu ominaisuuskimppuihin, jotka eivät jäsenny selkeästi kulttuurisesti rakentuneiden sukupuoli- tai ikäkategorioiden mukaan. Valitettavasti kulttuurimme sietää huonosti sumerajaista seksuaalisuutta. 

Esimerkiksi aikuisen heteromiehen seksuaalisen kiinnostuksen herättää helposti pari nättejä rintoja, jotka hän näkee ohimennen kaupungilla. Kiihottumisen psykofyysiset mekanismit eivät erottele selkeästi ovatko kyseessä 32- vai 12-vuotiaan rinnat. Kun henkilö tunnistaa katseenvangitsijan iän ja sosiaalisen position, voi hän tehdä tietoisia arvioita tilanteesta. Vasta käyttäytymistä ohjaava tietoinen ajattelumme tekee tärkeän moraalisen eron esiteinin ja aikuisen välillä, mutta seksuaaliset mekanismimme edeltävät tietoista ajattelua.

Silmitön pedofiilikauhu rakentuu siis osin ristiriidalle, joka syntyy kun ihminen kieltää ja kiistää oman seksuaalisuutensa sumearajaisuuden, mutta joutuu kohtaamaan tilanteita, jotka haastavat keinotekoiset kategoriat yllättäen ja pyytämättä. Hämmennystä lisää vielä kyvyttömyys tehdä eroa seksuaalisen fantasiamaailman ja moraalisen käyttäytymisen välillä.

Palatkaamme takaisin Sanniin ja laulaviin lapsiin. Lapsi, joka hoilaa radiohittiä, tuskin ajattelee olevansa aikuisen kuulijan "testattavissa". Lapsi voi ymmärtää osittain, mistä laulussa on kyse tai olla vaan autuaan tietämätön laulamansa seksuaalisista vihjeistä. Lapset saattavat myös tarkoituksella koetella aikuisia ja ikätovereitaan tekemällä asioita, joiden tietävät olevan jollakin tavalla "tuhmia" tai oman ikänsä yläpuolella.

Kun aikuiset panikoivat ja tuohtuvat, he projisoivat itse tilanteeseen sellaisia seksuaalisia ulottuvuuksia, joita siinä ei ennestään ole. He sekoittavat omat seksuaaliset mielikuvansa, tunteensa ja ahdistuksensa lapsiin ja samalla laiminlyövät sen vastuun, joka heillä on tunteidensa ja reaktioidensa hallinnasta. Eikä tämä ole millään muotoa pelkästään keski-ikäisten miesten ongelma, vaan laajempi seksuaalikulttuurin piirre, joka vaikeuttaa avointa ja kiihkotonta keskustelua lasten seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä iästä tai sukupuolesta riippumatta.

Toisin sanoen aikuiset yliseksualisoivat lapset nähdessään laulussa pedofiliaviittauksia, vaikka lapsi ei niitä itse siihen tuota. Jälleen kerran aikuisten oma kyvyttömyys käsitellä seksuaalisuutta lasten kanssa yritetään maalata omaa vastuuta pakoillen jonkun toisen ongelmaksi. Ennemmin asiaan kannattaisi suhtautua lasten hassutteluna aikuisten asioilla ja hyödyntää tilanne mahdollisuutena keskustella lapsen kanssa seksuaalisuudesta.

4 kommenttia:

NestoriM kirjoitti...

Tässä ollaan oikeilla jäljillä. Kun tähän vielä lisätään se, että pedofilia on pelottava ja ennakkoasenteita herättävä ilmiö, päästään siihen että itse asiasta ei edes puhuta.

Seurauksena ajatusmaailma tuntuu menevän siihen suuntaan, että toivotaan pedofilian poistuvan maailmasta jos sitä oikein kovin vastustetaan ja oikein kovin paheksutaan. Mutta eihän se mihinkään häviä haluamalla.

Anonyymi kirjoitti...

Twitter-tililläsi olit uudelleentwiitannut tämän blogikirjoituksen: http://www.tamankylanhomopoika.fi/2016/08/51-asiaa-jotka-sanni-kohussa-vituttavat.html. Artikkelin neljäs väliotsikko "Lapsien pitäminen täysin typerinä", jonka teksti alkaa sanoilla "Tietenkin lapsia täytyy suojella" näyttää ainakin oman tulkintani mukaan olevan päinvastaista mieltä oman tekstisi kanssa, kun Tämän kylän homopoika kirjoitti mm. "Siksikin videon poistaminen ja siitä järkyttyminen tekee maailmalle hallaa: nyt olette lapset tehneet kauhistuttavan teon" jne.

Koska olet sen ko. blogikirjoituksen uudelleentwiitannut, niin jollain tavalla se varmaan on mielestäsi hyvä. Haluaisinkin kysyä, mitä mieltä olet kyseisestä väliotsikosta.

PS. Hienoa, että otit Sanni-kohuun kantaa! Heti kun luin kyseisestä kohusta, niin ajattelin jo, että Tommi Paalasen kannanoton haluaisinkin lukea.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Videon poistaminen on minusta täysin perusteltua, koska siinä epäonnistuttiin rankasti (tai tehtiin suunniteltu kohu markkinointimielessä), eikä artisti tai levy-yhtiö halunnut jättää sitä julkiseksi.

Se, miten lasten kanssa videosta ja sen poistosta kannattaisi puhua, menee sitten enemmän Homopojan linjoilla. Lapselle ei pitäisi viestiä, että nyt on jotakin kamalaa tapahtunut tms., vaan aikuisten pitäisi *huokaus* olla niin kypsiä, että he voivat ottaa asian viileästi ja kertoa lapsilleen neutraaliin sävyyn vaikka että videon tekijät mokasivat ja video piti poistaa.

Asianhan voisi paikata aika helposti tekemällä videosta version, josta on poistettu alle teini-ikäiset.

Tulkitsen tuon "älä pidä lapsia typerinä" -otsikon sellaisena, että kyllä lasten kanssa voi seksiin liittyvistä asioista puhua siinä missä muistakin. Lapset ymmärtävät yleensä suht hyvin järkevää puhetta, etenkin jos kaikki heidän ympärillään olevat aikuiset vahvistavat viestiä.

Vanhemmilla on myös velvollisuus puuttua lapsen tekemisiin kasvatuksellisilla tavoilla. Katsoisin, että on ihan asiallista puuttua, jos vaikka 8-vuotias haluaisi laittaa nettiin videon, jossa hän laulaa kohtaa "voit testaa mua.." ym. Ideaalitapauksessa vanhempi ei panikoi ja kiellä, vaan etenee keskustellen ja selittää, miksi videon julkaiseminen on huono idea.

Anonyymi kirjoitti...

Pot-bellied Pedo with a micro-penis. All this cretin talks about is children & sex ! Hide your kids !

Keep on talking Tommi and you will be further exposed for the pedo that you are.